Yleiskuvaus

Viirupöllö on kohtalaisen kokoinen pöllö, joka kuuluu suurten pöllöjen heimoon. Se on melko yleinen Suomen metsissä ja erityisesti havupuuvaltaisilla alueilla. Lajin tieteellinen nimi on Strix uralensis.

Viirupöllö on yöaktiivinen peto, joka saalistaa pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Sen höyhenpuvun viirutus ja kirjava väritys auttavat sitä sulautumaan hyvin metsäympäristöön.

Pesiminen

Viirupöllö pesii vanhoissa haavain, tervalepän tai kuusen koloissa. Naaras munii 3-5 munaa, joita se hautoo noin kuukauden ajan. Poikaset kuoriutuvat touko-kesäkuussa ja jäävät pesään noin kuukaudeksi.

Poikasten kasvaessa isä viirupöllö tuo ravintoa pesään. Molemmat vanhemmat huolehtivat poikasista lentoonlähtöön asti.

Esiintyminen

Levinneisyys: Viirupöllö pesii laajalla alueella Fennoskandian havumetsissä aina Lapin pohjoisosiin asti. Sen levinneisyysalue ulottuu Euroopasta Siperiaan.

Muutto: Viirupöllö on paikkalintu, joka ei muuta säännöllisesti. Nuoret linnut voivat kuitenkin vaeltaa syksyisin etsien uusia elinpiirejä.

Viirupöllö ääni

Viirupöllön ääni on matala, kurnuttava huuto, joka kuuluu parhaiten keväällä pesimäaikaan. Ääni on melko hiljainen, mutta kantaa pitkälle metsän hiljaisuudessa.

Avatessasi sivun, ääni yrittää käynnistyä automaattisesti (aluksi mykistettynä). Muutaman sekunnin kuluttua ääni kytkeytyy päälle. Voit pysäyttää tai aloittaa äänen uudelleen vasemmassa alakulmassa olevalla Play/Pause-painikkeella.

Ravinto

Viirupöllö on petolinnun, jonka pääravintoa ovat pienet nisäkkäät, kuten hiiret, myyrät ja rotat. Se saalistaa myös pieniä lintuja ja joskus jopa sammakoita. Saalistusmenetelmä on hiipiminen ja yllättävä isku.

Kuvagalleria

Näissä kuvissa voit ihailla viirupöllön sulkamusteria ja sen elinympäristöä:

Sosiaalinen elämä

Yksinäinen lintu: Viirupöllö on pääasiassa yksinäinen laji, joka elää reviirillään parinmuodostuksen ajan lukuunottamatta. Se on erittäin reviiriuskollinen ja puolustaa aluettaan äänekkäästi.

Sopeutuminen ja selviytyminen

Mielenkiintoiset faktat