
Yleiskuvaus
Valkoselkätikka on kohtalaisen harvinainen tikkalaji Suomessa. Sen valkea selkä ja musta kaulus tekevät siitä helposti tunnistettavan. Valkoselkätikka kuuluu tikkoihin ja sen tieteellinen nimi on Dendrocopos leucotos.
Valkoselkätikka suosii vanhoja kuusimetsiä, joissa se etsii ravintoa kuoren alta. Se on melko arka ja hiljainen laji, joka voi jäädä helposti huomaamatta.
Pesiminen
Valkoselkätikka nakuttaa pesäkolonsa vanhoihin kuusen runkoihin. Naaras munii tavallisesti 4–7 munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat vuorotellen noin 12 päivää.
Poikaset viettävät pesässä noin 25 päivää ennen lentoonlähtöä. Pesintä tapahtuu huhti–toukokuussa ja valkoselkätikka tekee vain yhden pesyeen vuodessa.
Esiintyminen
Levinneisyys: Valkoselkätikka pesii laajalla alueella Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa se on melko harvinainen, kannan painopiste on Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Muutto: Valkoselkätikka on paikkalintu, joka ei muuta säännöllisesti. Nuoret linnut voivat kuitenkin vaeltaa syksyisin etsimään uusia reviireitä.
Valkoselkätikka ääni
Valkoselkätikka on hiljainen ja vaitonainen laji. Sen ääni on hiljainen ja vaikea kuulla, ellei lintua näe nakuttamassa puunrunkoa. Nakutusääni on melko hiljainen, mutta tasainen ja toistuva.
Avatessasi sivun, ääni yrittää käynnistyä automaattisesti (aluksi mykistettynä). Muutaman sekunnin kuluttua ääni kytkeytyy päälle. Voit pysäyttää tai aloittaa äänen uudelleen vasemmassa alakulmassa olevalla Play/Pause-painikkeella.
Ravinto
Valkoselkätikka syö pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia, joita se etsii kuoren alta vanhoista puista. Talvella se voi syödä myös siemeniä ja pähkinöitä. Ravinnon hankinta tapahtuu nakuttamalla puunrunkoja ja oksia.
Kuvagalleria
Näissä kuvissa voit ihailla valkoselkätikan kauniita värejä ja sen suosimaa kuusimetsäympäristöä:
Sosiaalinen elämä
Reviirilaji: Valkoselkätikka on reviiriuskollinen laji. Parit puolustavat aktiivisesti omaa reviiriään muita tikkoja vastaan, mutta eivät ole aggressiivisia muita lintulajeja kohtaan.
Sopeutuminen ja selviytyminen
Vanhat metsät
Riippuvainen vanhoista kuusimetsistä, joissa on lahopuuta ja kolopuita
Ravinto
Erikoistunut hyönteisten ja niiden toukkien syöntiin kuoren alta
Pesintä
Nakuttaa pesäkolon vanhoihin kuusenpuihin, suojaisiin paikkoihin
Mielenkiintoiset faktat
Harvinaisuus
Valkoselkätikka on harvinainen ja uhanalainen laji Suomessa, kanta arviolta 3000-6000 paria
Elinympäristö
Suosii vanhoja kuusimetsiä, joissa on runsaasti lahopuuta ja kolopuita
Ravinto
Syö pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia, joita se nakuttaa esiin kuoren alta
Koko
Pituus 23-26 cm, siipien kärkiväli 35-40 cm, paino 60-90 grammaa