Yleiskuvaus

Palokärki on Suomen suurin tikkalaji, joka kuuluu varpuslintuihin. Sen tieteellinen nimi on Dryocopus martius. Palokärki on voimakasrakenteinen ja sen vartalo on mustavalkoinen, pää on punainen ja siivissä on valkoiset juovat.

Palokärki viihtyy vanhoissa metsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. Se etsii ravintoa kuoriaisia nakuttelemalla puun kuorta ja on siten tärkeä osa metsien ekosysteemiä.

Pesiminen

Palokärki kolhii pesäkolonsa vanhoihin, lahonneisiin puihin. Pesäkolon nakuttaminen kestää 2-4 viikkoa. Naaras munii 3-5 munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat vuorotellen noin 12 päivää.

Poikaset pysyvät pesässä noin 4 viikkoa, jonka jälkeen ne lähtevät lentoon. Vanhemmat jatkavat poikasten ruokkimista vielä jonkin aikaa.

Esiintyminen

Levinneisyys: Palokärki pesii laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa, Suomessa se on yleinen koko maassa.

Muutto: Palokärki on paikkalintu, joka ei muuta pitkiä matkoja. Se voi kuitenkin liikkua ruokailualueiden välillä talvisin.

Palokärki ääni

Palokärjen ääni on kova, kimeä ja kaikuva huuto, joka kuuluu kauas metsässä. Ääni muistuttaa hieman hälytyssireenin ääntä. Palokärjet käyttävät ääntään reviirin merkitsemiseen ja parinmuodostukseen.

Avatessasi sivun, ääni yrittää käynnistyä automaattisesti (aluksi mykistettynä). Muutaman sekunnin kuluttua ääni kytkeytyy päälle. Voit pysäyttää tai aloittaa äänen uudelleen vasemmassa alakulmassa olevalla Play/Pause-painikkeella.

Ravinto

Palokärki syö pääasiassa hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia ja niiden toukkia, joita se löytää lahopuista. Se voi myös syödä pähkinöitä, siemeniä ja marjoja.

Kuvagalleria

Näissä kuvissa voit ihailla palokärjen upean höyhenpuvun ja sen elinympäristöä:

1 / 4

Sosiaalinen elämä

Reviirilintu: Palokärki on reviirilintu, joka puolustaa pesimäaluettaan aktiivisesti. Reviirit ovat melko suuria, noin 3-5 km² kokoisia alueita.

Sopeutuminen ja selviytyminen

Mielenkiintoiset faktat