
Yleiskuvaus
Etelänkiisla on Suomen pienin varpuslintulaji, joka painaa vain noin 5-6 grammaa. Sen tieteellinen nimi on Regulus ignicapilla. Etelänkiisla on helppo tunnistaa sen keltaisen silmärenkaan ja oranssinpunaisen lakin ansiosta.
Etelänkiisla on erittäin aktiivinen ja energinen lintu, joka viihtyy havumetsissä ja sekametsissä. Se liikkuu ketterästi oksalta toiselle etsien hyönteisravintoa.
Pesiminen
Etelänkiisla rakentaa pienen, pallonmuotoisen pesän oksanhaaraan tai kuusen oksille. Pesä on taidokkaasti kudottu sammalista, karvakuituista ja hämähäkinseiteistä. Naaras munii 6-12 munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat.
Poikaset kuoriutuvat noin 15 päivän kuluttua ja jäävät pesään vielä 2-3 viikoksi ennen lentoon lähtöä. Etelänkiisla voi tehdä jopa kaksi pesyettä samana kesänä.
Esiintyminen
Levinneisyys: Etelänkiisla pesii laajalla alueella Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa se on yleinen pesimälintu etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.
Muutto: Etelänkiisla on muuttolintu, joka viettää talvet Välimeren alueella ja Pohjois-Afrikassa. Se saapuu Suomeen huhtikuun puolivälissä ja muuttaa pois syys-lokakuussa.
Etelänkiisla ääni
Etelänkiislan laulu on korkea ja heleä viserrys, joka muistuttaa hieman kirkon kellonsoittoa. Laulun voi kuulla parhaiten keväällä ja alkukesällä pesimäaikaan.
Avatessasi sivun, ääni yrittää käynnistyä automaattisesti (aluksi mykistettynä). Muutaman sekunnin kuluttua ääni kytkeytyy päälle. Voit pysäyttää tai aloittaa äänen uudelleen vasemmassa alakulmassa olevalla Play/Pause-painikkeella.
Ravinto
Etelänkiisla syö pääasiassa pieniä hyönteisiä ja niiden toukkia, joita se etsii tarkasti puiden oksistolta ja neulasista. Talvella se voi täydentää ruokavaliotaan myös pienillä siemenillä ja marjoilla.
Kuvagalleria
Näissä kuvissa voit ihailla etelänkiislan kauniita värejä ja sen elinympäristöjä:
Sosiaalinen elämä
Laumaelämä: Etelänkiisla on sosiaalinen lintu, joka muodostaa pieniä parvia etenkin muuttoaikoina ja talvella. Pesimäaikana ne kuitenkin puolustavat reviiriään aktiivisesti.
Sopeutuminen ja selviytyminen
Talviselviytyminen
Pienestä koostaan huolimatta etelänkiisla kestää hyvin kylmiä talvia parvielämän ansiosta
Elinympäristö
Viihtyy erityisesti vanhoissa havumetsissä, joissa on runsaasti hyönteisravintoa
Ravinnon hankinta
Pieni ja ketterä koko auttaa liikkumaan oksien välissä hyönteisten pyydystämisessä
Mielenkiintoiset faktat
Levinneisyys
Etelänkiisla on Suomen pienin varpuslintulaji ja yleinen pesimälintu eteläisessä Suomessa
Laulu
Korkea ja heleä viserrys, joka muistuttaa hieman kirkon kellonsoittoa
Elinikä
Etelänkiislan keskimääräinen elinikä on noin 2-3 vuotta, mutta vanhin rengastettu yksilö on elänyt 7 vuotta
Koko
Pituus 9-10 cm, siipien kärkiväli 14-17 cm, paino vain noin 5-6 grammaa